Niin taas koitti uusi päivä, onneksi parempi, mieliala taas noussut.

Eilen mua tympäisi koko päivän. Alkoi ottaa pattiin tää "vankilaolo", ketutti niin kun ei pääse minnekään ilman tuota kipsiä sekä kävelyhäkkyrääni.

Illalla menin vähäsen pihalle käpsyttelemään. Isäntä makas koko päivän sängyssä, nukkui oksennus-mahatautiansa pois. Sillä oli nyt vuorostaan, mutta minusta pääsi huomattavasti vähemmällä kuin minä Yllättynyt !!! Ainakin niin minä tunsin.

Onneksi tänään sekin on jo pystyssä, saa edes puhua sen kanssa, ettei hiljaisuus ole ympärilläni. Kyllä aika on tullut välillä pitkäksi.

Nyt sitä ymmärtää ihan erilailla esim. vanhuksia, jotka ovat suht hyvässä kunnossa, mutta esim. kävely on huonoa. Kuinka heidän aikansa voi tulla pitkäksi, monet varmasti odottavat että joku soittais tai jopa kävisi heitä katsomassa.

Kun itse on terves, se aika menee niissä omissa askareissa ja on mukamas niin kiirus, ettei muista käydä tarpeeksi usein heidän luonaan.

Meillä ei kummankaan vanhemmat ole enää elossa, mutta onhan niitä monta muutakin joiden luona vois piipahtaa.

Mitenkä sitä on niin arka menemään, ajattelee että jospa niillä on väkeä siinä kotona tai joku kylässä. Harvoin sitä varmasti on näin.!!!

Pitäis edes naapurissa käydä kyläilemässä useammin, täällä maalla naapuri voi olla jopa kilometrin päässä, mutta on kuitenkin naapuri.

Tää aika on kummallista, jokaisella on aina jonnekin kiirus. Mutta kun tulee tällainen äkkipysäys, niin tajuaa, mikä oikeastaan on kiirusta !

Välillä tuntuu olevan  niin hiljaista, että oman hengityksensä kuulee, sydämen lyönnit, normaalisti niitä ei edes huomaa.

Kaupassa käynnit (ruoka) se vasta olis juhlaa kun sais mennä itse katsomaan mitä ostaa, eikä kirjoita paperille tarkan selostuksen minkävärinen, mallinen, missä hyllyssä se tai tuo tavara on.

Nyt on tämä päivä, kävin äsken suihkussa ja istuskelin tuossa verannalla ja päätin kuvata mun kesäkukkani. Ne ovat hyvin vaatimattomat, muutama vain, kaikki sopivan korkeudella. Siis ei yhtään amppelikukkaa. Nyt  on hyvä kun niitä laittaessa ajattelin selkäleikkauksen jälkeistä elämää, mutta nyt on kipsielämää!

Tänään alkoi kahden viikon loppurutistus, nyt sitten käpsyttelen kokopainollani.

1310385721_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1310385730_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1310385740_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1310385751_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näin ne ovat kasvaneet ns. puolivahingossa tähän kuntoon. Onneksi ovat helppohoitoisia, ja kastelijat ovat huolehtineet helteisellä ajalla niille vettä.

Nyt itse voin kastella, kun vaan joku tuo sen veden !

Näin jatkuu tämä viikko tai alkaa, mitenkä sen nyt ottaa Silmänisku !

VIELÄKÄÄN ETTE PYSTY KOMMENTOIMAAN, YLLÄPIDOSSA HENKILÖ LOMILLA.

JOS HALUAT JÄTTÄÄ KOMMENTIN, JÄTÄ MEILIOS: tuija.rajala@netikka.fi