Nyt sitä mennä huristellaan jo lokuuta pari päivää.Tuntuu kuin tuota allakkaa saisi yhtämittaan käännellä. Joulukorttiprojekti sujuu yhtä hitaasti kuin tähänkin asti. Mitenkä käy kaikki ystävät, saavatko he korttinsa.

Eilen kävimme Vaasassa pojan perheen luona, ja samalla miehelläni oli työn puolesta palaveri siellä. Pikapikaa kävimme myös toisen pojan perheen luona, se oli n. 5 min käynti. Meillä oli joku kone heille vietäväksi. Mumman tähtisilmä nukkui jo yöuniaan. Toinen mumman kullanmuru oli tietenkin koko illan meidän kanssamme. Oli kiva, suorastaan ihana nähdä häntä. Sanoja oli tullut jo lisää, suomeksi sekä ruotsiksi. Paappa antoi hänelle taskussa olevat pullonpalautus rahat ja hän sai panna ne itse säästöpossuun. No ei se mikään possu ollut vaan pienet vaunut. Rahat oli laitettu, niin hän tuumasi: MEERA !!! Sehän oli selvä, kun toiset loppu, niin automaattisesti vielä lisää, onneksi mamma löysi pikkurahoja ja tyttö oli ikionnellinen.

Oli minun poikani muistanut äitiä, kun oli käynyt Kiinassa pariviikon työasioissa. Ihanaa kun hän muisti minuakin tuliaisilla Se lämmitti minun sydäntäni kovasti. Tässä kuva tuliaisista:

Uudet tyynynpäälliset olkkarin tyynyihin, ja noin hienon meikkilaukun. Minusta sopisi vaikka juhlapussukaksi. Tuumailin hänelle koska menee uudestaan, niin tuo ton väristä silkkiä tulevaan pukuuni

Olen väsäillyt 90 v. korttia. Siis ekaa sellaista, että voin panna tuollaisen luvun siihen. Vielä sellaiselle  henkilölle joka on virkeä, yksinasuva, liikkuva, ja muisti ja järki ovat terävät kuin partaveitti, elikkä mieheni tädille.

   

Hän tykkää erityisesti punaisesta väristä. On juuri kuin  kuvan hymyilevä täti. Todella nauravainen ja huuumoria ymmärtävä.

Vielä lisään tuonne sisäpuolelle uuden leimani orvokit  kuvan. Olen sen jo värittänyt, eikuin leikata ja liimata se ja sitten meidän poppoon nimet. Pitäisi keksiä hänestä jokin "runo" mutta kun toi suoni ei ole minulla yhtään pulppuava.