Aamulla heräsin kun koira uikutti ja töpötteli neljää tassuansa kuin parempikin steppaaja. Se tuli sänky viereen, joka on harvinaista, tunki kuononsa väkisin peiton ja mun naamani väliin. Taas steppasi, vikisi, steppasi, kait sitä olis riittänyt pitempääkin, mutta minä päästin sen pihalle. Eikä sillä mikään hätä.... siis sellainen hätä..........ollut, vaan KOVA KIIRUS NAAPURIN MÖKILLE, kun sieltä kuului ääniä.

Hetken päästä se vinkui oven takana, klapsutti oven ripaa, no minkähän takia: SE EI MUISTANUT SYÖDÄ AAMUPALAANSA !!!! Se vasta oli älyttömän kova EREHDYS. Aikansa se steppasi siellä, minä huutelin sängystäni, että mitäs pidit niin kiirettä ulosmenon kanssa. Mä tein sille vähän kiusaa, ja sanoin, että oo paikalla kun ruokaa tarjotaan. Oonalle selvisi asia heti ja lähti kälppimään mökille. Kun te näkisitte sen vartalon keskikohdan, olisitte samaa mieltä kanssani, EI TEE PAHITTEEKSI VAIKKA JOKU RUOKA JÄÄ VÄLIIN.

Kun itse menin mökille vohlukahville, siellä Oona nuoleksi suupieliään, että se siitä laihdutuskuurista. Oli taas niin mahtava ilma, tosi lämmin, tarkeni hyvin juoda vohlukahvit ulkona.

Laittelin sen jälkeen ruuan, isäntä meni saunaan, ja nukkumaan. Minä lähdin Oonan kanssa lenkille.

Olen saanut tehtyä jo muutaman joulukortin, tässä kuvaa tekeleistäni: