Tänään alkoi syksyn ensimmäinen vesijumppa. Voi kuinka se teki hyvää. Olin eilenä kukkatarhaani perkaamassa, jalat kokonaisuudessa tulivat kireeksi. Nyt sitten vesijumppa teki TODELLA HYVÄÄ.
Päätin omistautua koko loppupäivän käsityölle, kortinaskartelulle, nettiin kirjoittamisella ja vähän kait pitää välillä panna jotakin suuhunsa.
Viime yönnä oli pakkasta -1,7. Eilen siirtelin muutaman kukan sisälle. Loput saavat paleltua, tänne huusholliin ei mahdu enää yhtään kukkaa. No tietenkin tonne yläkertaan mahtuis, mutta kuka ne MUISTAIS KASTELLA ???
Isäntä ehti nostaa perunat maasta pois ennenkuin lähti töihin. Olivat melko pieniä, ja kuraisia.
Mutta OONAKIN OLI KURAINEN, kun oli perunapellolla kans. Nokan = kirsun pää oli aivan harmaana savesta. Se on kova kaivamaan kuoppia, varsinkin jos haistaa hiiren hajun. Kait se oli syönyt raakoja perunoita sen minkä ehti, HERKKUPALOJA !!!!
Voisin aloittaa ton kirjan lukemista. Se alkaa 1695- luvulta. Mua kiinnostaa, vaikka en ole täältä kotoisin.
Yleensä mä tykkään lukea historiaa, lähinnä Suomen, jos luen jotakin. On vaan jäänyt vähälle, kun on tätä kaikkea muutakin harrastusta.