Aamulla kun heräsin, oli muuten outoa, ,,, tunne joka ei ollut päässäni. Eikä söör Migreen ollut kylässä. Voi mikä ihanuus. Sain nukutuksi oikein kunnolla koko yön, mitä selkä oli aivan puuduksissa kun olin kait kuorssannut samassa asennossa lähes 9. tuntia. Tietenkin tuossa ajassa jo paikat puutuvat ja kankeus valtaa joka kolon jaloista. Lähti se kävely kuitenkin hitaasti matkaan.

Päivän postin mukana tuli kirje K.sairaalasta, olin aikeissa avata se, kun puhelin soi ja tohtori soitteli korvakuvista (putkessa otetuista). Totesi että todella harvinainen löydös oli  löydetty. Vasemman korvan kuulon oli vienyt reilun sentin kokoinen kasvain. Hän rauhallisesti jutteli asian ja kertoi että  Tampereella leikataan ja sinne tulee kutsu ehkä ensi vuoden puolelle menee. Joku lohdutus oli kuitenkin tohtori-sedän puheissa: että olet niin nuori että tämä leikataan, koska se nimenomaan vie tuota kuuloa pois !!??? Lohdullista oli kuulla, että olen "nuori".

Nuoremman pojan kihlajaisia vietetään tammikuun lopulla, lääkäri lupasi että ne saan viettää ja valmistella rauhallisin mielin. Täällä Pohjanmaalla kun on niin suurta kuten lääkäri totesi, kihlajaiset ovat myös isot ( yli sadan hengen) juhlat ovat tiedossa. Kait sen leikkaus ajan saa siirtää jos juuri tulisi ennen näitä juhlia. Toisaalta ihana kun pääsisi ton leikkauksen yli noin vain, mutta kun ei pääse. Leikkaus suoritetaan kallon sisältä päin vähän kauheelta kuulostaa, huh huh ???!!!!

Mutta en minä murehdi enkä vielä ainakaan jännitä, se päivä tulee kun se tulee. Luottavaisin mielin ja turvaten Jumalaan,  menen tuohon leikkaukseen. Niinkuin raamatussa sanotaan: Minä olen sinun kanssasi joka päivä, aina , niin kauan kuin meille elonpäiviä suodaan. Onneksi rukous on Jumalan yhteydessä olemista, ja se antaa sen levollisen mielen.

Olen ihan varma kun leikkauspäivä koittaa minä jännitän, sehän on aivan inhimillistä. Mutta ihanaa on päästä tästä suhinasta eroon, ja toivon että kuulo palautuisi melko normaaliksi. Sitähän ei lääkäritkään voi etukäteen sanoa minne suuntaan se menee, uskallan toivoa ettei ainakaan huonommaksi.

Kävin lenkillä koiran kanssa, ja teki mukavaa haistella raikasta ilmaa ja jutella naapurien pikkupoikien kanssa koulusta ym. He ovat tosi mukavia pojan-naskaleita, juttelevat kaikkea mukavaa, ja Oona tykkää heistä kovasti.

Posti oli tuonut uudet Motivet leimasimet. Joulukortteja aloin kirjoittelemaan, katsotaan kuinka monta vielä pitäisi tehdä lisää. Kirjoitus on vasta alussa. Olen ollut puhelimessa koko illan

Laittelen uusista leimasimista kuvia. Nämä olivat suloisia, kun vain osais värittää ne "oikealla" tavalla. Joulun jälkeen tai ehkä sitä ennen ehdin kokeilemaan.