Mulla oli innostusta alkaa siivoilee tätä työhuoneen monitahoista pöytää. Kattelin kaikki leimat, korttipohjat, nauhat, ääriviivatarrat ym ym. jotka viittasit jouluun, laitoin ne ensi vuotta varten säilöön.
Ei tähän työpöydälle oikeastaan sen enempää tullut tilaa.
Tein noita paperihommia, kävin maksamassa laskuja ja tarkistin samalla tiliotteet. Siinä kans meni oma aikansa kun kaiken sai stemmaamaan.
Crafticasta ja Paperinauhasta tuli paketit, uusia leimoja ja vähäsen nauhaa. Tässä kuva muutamasta leimasta ja loput tuonne Leima osioon. Näin tääkin päivä mennä hurahti. Huomenna aion viedä kaikki joulukortit postiin, menee lähelle tai vähän kauemmas, kaikki pois, ettei unohda jollekin lähettää.
Pyykkiäkin on tullut pestyä pari koneellista ja nyt ne ovat kuivumassa. On se vaan helppoa kun on kone joka pesee pyykit. Toista oli ennen, silloin kun olin pieni, pestiin pyykit käsin. Sitä ei silloin varmasti vaihdettu vaatteita yhtämittaan puhtaaseen, nykyään tuntuu ettei pyykit varsinaisesti ole likaisia.
Isännällä tulee kyllä oikein kunnon likaa, kun täällä kotona tuolla markilla puuhailee.
Muistan äitini pesevän parin viikon välein pyykit, hänellä oli pulsaattorikone kun olin pieni, alle kouluikäinen. Sitten meille hommattiin minusta hyvin erikoinen ja vähän pelottava kone, KUIVAUSRUMPU. Muistan kun aina äiti muistutti, ettei saa panna sinne kättä kun se vielä pyöri. Se auttoi tosi paljon esim. pyykin kuivumisessa. Valkoiset pyykit äiti keitti saunan parassa, se oli minusta myöskin pelottavaa, kun kuuma höyry oli kauttaaltaan pesuhuoneessa. Muistaakseni sinne pataan pantiin lipekiviä, tai jotenkin tuonne päin sen nimi oli. Kyllä tuli lakanoista valkoisia. Äiti oli kova huolehtimaan että lakanat ovat kaikki valkoisia, eikä mitään siintyneen värisiä.
Kiva näitä on muistella, minä en pyykki päivää muista pahalla, varsinkin kun se linko oli, minun tehtäväni oli panna kansi kiinni. Se oli minusta tärkeä työ !!:) :)
Erikseen oli vielä mankelipäivä. Lakanat ym. liinavaatteet käytiin mankeloimassa mankelitalossa, josta tilattiin aika ja se maksoi määrätyn verran. Siellä oli isäkin mukana ja tietysti minäkin. Tosin minusta ei ollut mitään apua, kun pelkäsin sitä HIRVEÄN ISOA MANKELIA, istuin jakkaralla oven vieressä kaukana itse aparaatista. Kyllä minua oli kielletty menevästä sen lähelle, äiti kun pelkäsi että panen sormeni sinne tai vaikka koko käden. Mutta mulla oli kivaa, kun iso pärekopallinen tuli täyteen puhtaan kiiltävää valkoista pyykkiä. Kotona taasen sain ojennella äidille niitä "rullia" kun hän pani ne kaappiin.
Voi, voi kyllä nyt on helppoa. Mutta edelleen nautin kun mankeloin lakanat ja panen ne kaappiin.
Joskus vain on käynyt niin kun puhelin soi, menin vastaamaan ja juttelin, juttelin........en kuullut enkä muistanut mankeli ääntä, koska se oli aivan eri huoneessa. Lopetin puhelun ja silloin kuulin kun mankeli lonksutti kummasti !!!!!!!!!!!!!!APUAAAAAAAAAA se oli pyörinyt kaksi, siis KAKSI TUNTIA yhtä soittoa. OLI MUUTEN SILEÄÄ JÄLKEÄ. Ei sen jälkeen niin silosta pyykkiä ole saatukkaan. Onneksi mankeli ei mennyt rikki, toimii edelleen, eikä mikään klonksu.
ETTÄ NÄIN ! Nyt leimasin kuvia,
Tässä koira ajaa kissaa takaa.
tässä tyttö postilaatikolla
Kalasatama, paatti.
poika tekee hiekkakaakkuja.
Loput Leimasin osastolla.
Kommentit