Minun pitäisi olla jo sängyssä, mutta kun olen siellä ollut koko päivän, ei sinne nyt niin kovin tee mieli.

Aamuyöstä heräilin, kun Sör Migren oli vierelläni. Oli muuten vihainen sööri, kiusas mua monta tuntia. Otin täsmän ja ajattelin hetken vielä nukkua, voisi kohtaus olla ohi. No Kittiä kans, eihän se minnekään lähtenyt,könnäs vaas. Jossakin vaiheessa nostatti mut nopsaan ylös ja työnsi pääni suoraan vessanpönttöön. Sinne meni kaikki muu paitsi itse Sööri !!! Takaisin sänkyyn pään jyskytyksen tahdissa. Jyskin, hyskin, jyskin, jyskin, se hakkas mun pääni sisällä.

Kohta taas Sööri lennätti mut vessaan pöntölle, eikä vieläkään itse suostunut menee sinne huuhteluveden mukana. Mulla oli voimaton olo, oksetti, v o i m a t o n............. Jälleen pari kertaa vessaan, on se ihmeellistä kuinka toi huone veti mua puoleensa. Mieheni tuli kotiin, mua heikotti, en ollut juonut kuin vettä koko päivän ja sekin meni mahasta huuhteluveden mukana..

Nousin ylös, mieheni tarjosi ruokaa..............yök  älä ihmeessä . Sain kuin sainkin yhden kaurakorpun syödyksi ja lasillisen kokista. Helppas vähäsen, mutta olo oli kuin lumiukolla pihalla. Tässä illan kuluessa, on onneksi toi jyskytys loppunut, mutta olen ainoastaan juonut tuoremehua. Nyt silmiä kirvelee, kait se alkaa olla jo unihiekkaa ??? ei kuin tutimaan. Vesijumppakin jäi sitten tältä päivältä pois. Jospa huomenna jaksais pyyhkiä pölyjä ylä-sekä alakerrasta. Jotenkin kauhistaa lauantai (kihlajaisjuhlat) jos olen tän kuntonen, huh, huh,. Toivotaan ettei, onhan siihen reilu viikko vielä. Mutta ensi viikko on tosi haastava mulle , voinnin suhteen ja sen työmäärän, onneksi saan apua. Katsotaan päivä kerrallaan, eikä sais murehtia etukäteen, siis ei saisi ???