Kävin äsken kastelemassa purkkikukkaset. Tuntui melko viileältä toi ilma. Tuulikin riepotteli kukkia. Mulla on kaksi roikku kukkaa tyystin luopunut kukistaan, toinenkin on aivan vartta myöden kuiva. Miljoona kello yrittää ja yrittää pysytellä hengissä. En tiedä mikä mun samettikukkiinkin on mennyt. Ovat niin vaivaisia!!!!

Tässä ei nyt pahemmin ole kolmeen viikkoon ihaillut noita kukkiaan. Kävely on vielä aika hoippuvaa. Samoin tämä kijroittelu. Onneksi olen joskus opetullut 10-sormi systeemin, niin ettei tartte joka kirjainta siikata mikä tuli. Ymmärrätte varmaan, jos täällä on kirjoitusvirheita niin mistä ne johtuvat.  Kokeilin kattoa telkkaakin, niin siinäkin toi näkö on esteenä.

Näin sitä mennään hiljaa eteenpäin kohti parantumista.

Päällepäin ei haavasta näy mitään, tukka peittää sen hyvin. Mutta tuolla pääkopan sisällä taitaa olla sellainen haava, ettei sitä kaikille näytetä ??

Kortteilu on jäänyt, niitä en ole jaksanut suunnitella, pitäisi olla ideoita mutta kun vaan ei ole !!!

Kuvia olen painanut valmiiksi, mutta niihinkin olen out !!

No eikö se syksy tuo taas pään sisälle ideoita ja muutenkin varmasti olo on huomattavasti parempi.