Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin
usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä:


Vähän aikaa sitten havaittiin, että
nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH -
Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus
Häiriö.
            !!!!!!!!!!

Naisilla oireet alkavat huomattavasti
miehiä aikaisemmin, joten
tarkkana sisaret!

Näin se ilmenee:
Päätän pestä
autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä.
Päätän selata postin läpi ennen kuin
menen pesemään autoa. Tarkistan
myös puhelimen vieressä olevat postiin
menevät kutsukortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja
rypistän roskapostin roskakoriin, joka
on pöydän alla. Silloin huomaan
roskakorin olevan täynnä. Niinpä
päätän laittaa kutsut takaisin
pöydälle ja käydä tyhjentämässä
roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun
kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä
postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja
viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja
huomaan, että jäljellä on vain yksi
postimerkki. Lisää postimerkkejä on
pöytälaatikossa työhuoneessani,
joten lähden kohti työpöytääni,
jonka päällä huomaan kokistölkin, jota
olin ollut juomassa.

Jotta en merkkejä etsiessäni
kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän
sitä hieman syrjään. Huomaan, että
kokis on alkanut hieman lämmetä ja
päätän viedä sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla
kukan, joka kaipaa pikaista kastelua.
Lasken kokiksen ikkunalaudalle
ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä
lasit työpöydälleni heti sen jälkeen
kun olen kastellut kukan. Lasken lasit
takaisin ikkunalaudalle ja
menen täyttämään kastelukannua kun
siinä samassa huomaan TV:n
kaukosäätimen. Joku on jättänyt
sen keittiön pöydälle. Tajuan, että
illalla katsellessani telkkaria
tarvitsen kaukosäädintä, mutta
todennäköisesti en muista, että se
on keittiön pöydällä, joten päätän
viedä sen oikealle paikalleen kunhan
vain ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta
suurin osa läiskyy lattialle. Joten
laitan kaukosäätimen takaisin
keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,
joilla kuivaan läikyttämäni veden.
Matkalla liinavaatekaapille yritän
muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:

autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole
postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty, lämmin
kokis on edelleen
ikkunalaudalla, kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on
edelleen vain yksi,
en löydä television kaukosäädintä
saatikka lasejani,
enkä muista minne olen laittanut
autonavaimet.
Miettiessäni, miksi mitään hommaa
ei ole hoidettu
tänään, olen todella hämmentynyt,
sillä olen ollut
kiireinen koko päivän ja olen
todella väsynyt.
Ymmärrän, että tämä on vakava
ongelma ja aion hankkia
apua, mutta ensin tarkastan
sähköpostini...

 

ÄLÄ NAURA!    
Jos et vielä tunnistanut tästä
itseäsi niin voit olla
varma, että sekin päivä tulee...
ehkä nopeammin kuin
arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA,
AIKUISTUMINEN ON
VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN NAURAMINEN ON
TERAPEUTTISTA!