Päivät kuluivat minusta yllättävän nopeasti. Koitti päivä , maanant.19 pv jolloin minut siirrettiin S:joelle keskussaisaalaan. Pelkäsin hirmuisesti matkaa, koska erilaisia kuoppia ja mutkia oli noinkin pitkässä matkassa. Hoitaja oli koko ajan vierelläni.

Jossakin vaiheessa hän sanoi: kohta ollaan perillä. En meinannut uskoa niin nopiaan matka oli mennyt. Tietenkin se meni kun olin nukkua posottanut melkein koko matkan.

Oli kuin kotiin olisin tullut, tuttu ympäristö, tuttu sairaala.

Suoraan osastolle ja omaan sänkyyn pääsin, kaikki oli valmiina.

Ruokaakin yritin syödä, mutta kyllä juomiseksi meni. Sain jälleen mustikkakiisseliä, viiliä, hedelmää. Kaikentavoin yrittävät, että olisin syönyt.

Jatkan jonkin ajan kuluttua, päässäni tuntuu siltä että on mentävä sänkyyn.