Kihlajaiset ovat onnellisesti ohi. Onneksi sain jalkani kanssa oltua jotenkin tuon lauantain, mutta joka välissä piti istua. Yläkertaan en uskaltanut mennä ollenkaan.

Päivä alkoi mukavasti, me naiset juoksimme tiuhaan tahtia kampaajalla, sen jälkeen alkoi perhekuvien otto. On se vaan kumma, vaikka niitä kuvia ottais 100 tai 200 niin yleensä 85 % epäonnistuu. Onneksi kihlaparista onnistui pari kuvaa joita ajattelen suurentaa ja laittaa kehyksiin.

Vieraita tuli tasaisena virtana, eivätkä he olleet onneksi pelästyneet kylmästä ilmasta. Tuvassahan oli lämmin, suorastaan kuuma. Vieraita kävi  n. 120 henkeä. Kaikki ruoka + kahvipöydän antimet riittivät ja olivat tosi maukkaita. Kiitos, ISO SELLAINEN, molemmille miniöilleni, sekä pääemännälle, sekä poikana tulevalle anopille. Hän toi toooosi ihanan makuisia itseleivottuja karjalanpiirakoita, hm ,hm, Voitte vain kuvitella kuinka hyvältä ne maistuivat munavoin kera

Tässä kuvia kukka-asetelmista:

   

Tämä asetelma oli ikkunanlaudalla ja sen edessä heti ruokapöytä.

  

Tämä oli kahvipöydässä. Kivasti tehty sydän ja siitä roikkui tuikkukynttilä.

Ihanan kaakun teki emäntä, tuon kakkukoristeen teki miniäni. Koristeen kuva oli kuin kaksoisolento kihlaparista.

Pöydässä oli myös toisen miniäni tekemiä suussa sulavia pikkuleipiä, sekä muffinssit +koriste+nimikirjaimet olivat miniäni käsialaa, kuten toi kakunkoriste.

Sunnuntai kun koitti, alkoivat miehet viemään ylimääräisiä pöytiä, tuoleja, naulakot ym ym. sinne mistä ne otettiin lainaksi. Astiat naiset kantoivat kaappeihin, minä en pystynyt olemaan siinä mukana ollenkaan tuon jalkani takia. Kiitos teille ihanat kolme naista meidän perheessämme !!!

Saunanlauteilta yritin kantaa omat takkini eteisen naulakkoon, oli mulla pikku apulainen mukana, joka totesi: auttaa !!!auttaaa . Kyllä hänestä oli iso apu. Pienempi tytöistä käveli koko juhlapäivän ja muutkin päivät jotka he olivat meillä, totesimme että pitäisi ostaa askelmittari hänelle. Hän mennä taapersi  ihmisvilinässä jos mistäkin raosta, ja vaikka kuinka vieraan näköinen tuli vastaan, hän vain hymyili ja jatkoi matkaansa. Molemmat pikkuneidit olivat hyviä juhlijoita, eivät itkeneet eivätkä kiukutelleet, siis aivan loistavia, sen suhteen, juhlijoita.

Nyt olen näinä kolmena päivänä pikkuhiljaa asetellut tavaroita omille paikoilleen, ja osan astioista on pantu kaappeihin odottamaan kun jaksan ne joskus järjestää ns. omalla tyylilläni. Kaikki arki jutut ovat löytäneet omille paikoilleen. Tosin keittiön ovi on vielä pois, sekä kenkäteline, ulkoilukengät muovipusseissa, mutta nekin hyvin saatavilla.

Pesukone on laulanut tuhansia kierroksia,  pöytäliinat olen viikannut komeroon suoraan, pyyheliinat olen mankeloinut ja muutakin pyykkiä on ollut ihan tarpeeksi, kun en niitä pessyt ennen juhlia. Edestään löytää minkä taaksensa jättää !!

Eilen jo olin korttipuuhailussa, huilaa mumma, kuten pikku tyttöni sanoo , tässä kuvaa siitä:

Toki nämä lehdet jotka tulivat maan.-tiist. innostivat minun kortteilemaan:

Tässä lehdessä on Maijun hyviä ohjeita.

   

Tämä lehti on suorastaan sormiasyyhyävän,  kutkuttava, maukas ym ym, innostaa tekemään kortteja. Hyvät mallit ja teko-ohjeet.

  

Tässä se " huilaa" -kortti :

    

Tänään kävin lenkillä koiran kanssa, oli sitten muuten tosi kylmä tuuli. Hupun piti laittaa päähän mutta sekin tahtoi lentää pois, kun tulin vastatuuleen kotiin. No raikastuipa siinä. Olinhan minä eilen jo vesijumpassa, aaaah miten ihanaa se teki.