Kesä mitä minä lapsuuttani muistelen. Kesä oli silloin todella kesää ainakin melkein kolmekuukautta yhteen pötköön. Välillä vain ukkosti ja sitä myöden tietenkin tuli sadetta. Muistan erään kerran kun olin lähinaapurissa leikkimässä (vajaa 200m) kaverini luona. Meillä oli omat nuket ja kotileikki sujui tosi hienosti. MUTTA !!!!!!!!!SILLOIN SE ALKOI.......JYLISI, KUMISIN, PAUKKUI, SALAMOI JA VETTÄ TULI NIINKUIN SAAVISTA KAATAEN. Kaikkein eniten minua pelotti nuo SALAMAT. Ne olivat pikkutytön silmissä KAUHEITA JA PELOTTAVIA. Minuun ei iskenyt salama vaan PELKO !!!! Mihinkä lapsi silloin haluaa ???? KOTIIN ÄIDIN TURVAAN. Sinne minunkin oli LÄHDETTÄVÄ, vaikka naapurin täti esteli ja yritti että odottaisin edes sateen loppumista. EI AUTTANUT VIISAAT PUHEET, vaan minä likka otin nukkeni ja pyöräni ja poljin tuhatta ja sataa kotiin, TÄYSIN LITOMÄRKÄNÄ. Äitini ihmetteli miksi juuri sateen keskellä piti päästä  pois. En muista sanoinko että minua pelotti vai ymmärsikö äitini sen muuten. Vaihdoin vaatteet ja leikin loppupäivän kotona nukkeni kanssa. Olin sitä tyyppiä etten välttämäti tarvinnut siinä kaveria, leikein paljon yksikseni, puhuin niinkuin vierälläni olis kaveri, nukelle myös puhuin. Onkohan tuo  jäänyt päälle, että mutisen yksikseni kun haen jotakin, tai jokin tavara esim. kortinkoriste lattialle: Noo mitäs sinne putosit, ja kaikenlisäksi en sua saa sieltä edes pois, kun putosit liimapuoli lattiaa kohden ??!!! Tälläistä jupinaa minä puhun, toisaalta on hyvä, saa aina mieluisen vastauksen !

Eilen saapui muutava Motivet leimasin. Ne ovat niin ihania, kun vain osais värittää vähän niinkuin kuvassa on ??? Meinasin eilen jo tuota asiaa opetella, mutta uni painoi silmääni. Nyt voisin yritellä, pitäis lähteä lenkille, olen ajatellut pikkuhiljaa vetreyttää noita koipeliinejani,  jos vaikka olis parantavaa tuo liikunta niiden kipuun. Eilen tosin molemmat koivet sekä lonkat , pistos=kipu, oli joka askeleella mukana. Mutta sisuttelin kuitenkin oman lenkkeni melkein loppuun asti. Onneksi tuli kaksi kaveriani vastaan, tuli ns. pakollinen huilaustauko. Siitä kun lähdin oli taas helpompi kävellä, mutta illanhämyssä kun kömmein sänkyyni piti niitä molempia jalkoja vetää ylöspäin, venyttää, mulla on apuna siinä aamutakin vyö jonka panen jalanpohjan alle, niin saan paremman otteen, jalan venytys-nosto onnistuu paremmin.

Aamulla samat venytysliikkeet, ennenkuin menin aamupalalle. Kyllä se tästä aina joskus on parempi olo, ja voin joskus edes olla ilman särkyä, pienen riikkisen päivässä.

Nyt niitä kuvia uusista leimoistani:

Jouluakin piti ajatella jo tässä vaiheessa, en tosin vielä aio kortteja tehdä.

Nyt kokeilen uusia värejäni, Inktense + ehkä Chalks, katsotaan miten onnistuu ??!!!