Heräsin aamulla jo viiden jälkeen. Yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Nousin ylös ja oli sellanen fiilis että voisin jaksaa leipoa pullaa kihlajaisiin.

Niin rupesin keräilemään tavaroita, kauhukseni huomasin ettei mulla ole hiivaa. Voi nenä ajattelin, pitääkö tässä lähteä ensimmäisenä kauppaan, siihen sitten satavarmasti fiilis loppuisi. Kolusin toisen kaapin, jeeeeees sieltä löytyi tarpeellinen määrä hiivaa. Tässä näette pullajonon:

   tässä on reilut 100 kpl.

Kaakunpohjia pitäisi vielä tehdä pari kappaletta. Seuraavaksi on vuorossa ovien pesu, pölyjen pyyhkiminen, siis molemmat inhottavia hommia.

Kun olin saanut leivottua, piti lähteä apoteekkiin hakemaan yksiä lääkkeitä joita ei  ollut kuin huomista varten, siis pakonsanelema reissu. Samalla kävin ruokakaupassa. Jäin tietenkin naapurin rouvan kanssa suustani kiinni. Oli kaikenlaista asiaa, taisi vierähtää tunnin verran kun kaupan eteisessä puhelimme. On se hyvä kun naapureita näkee edes kaupassa, kun ei tahdo saada äntihin mennä kylään puolin tai toisin. onkohan se tätä nykyaikaa ???

Muuten kun tulin kaupasta, jalkani oli kuin poltettu kekäle, kipu oli niin voimakas että sänkyyn oli mentävä, sisullani sain pullat pussitettua, isäntä vei varaston pakastimeen, minä kaaduin sänkyyn ähkien ja voivotellen. Onneksi jonkin ajan kuluttua helpotti, että pääsin laittamaan suuhuni jotakin. Mahani kurni, niin että koirakin sen kuuli ja rupes haukkumaan, niin oli outo ääni.??!!!