Tänään innostuin, oikeastaan ei tuo oo oikea sana, vaan pakotin itseni jatkamaan ikkunaprojektia. Yläkerran aulan ikkunan pesin ja vaihdoin verhot ja muutenkin siivosin koko huoneen. Ette usko kuinka paljon oli p...kärpäisiä ikkunan välissä. Viime syksystä olivat kertyneet. Olisi pitänyt ottaa oikein kuva, niitä oli koko ikkunan leveydeltä ainakin sentin kerros, onneksi kaikki kuolleena. En ymmärrä mikä meidän talossa oli viime syksynä ja talvena kun noita sontakärpäisiä oli jatkuvasti. Noita en edes ollut huomannut, kun sälekaihdin on aina alhaalla ja kiinni.
Kyllä huomas työssäni, että pakotin itseni siihen. Oli vastusta, välillä jäi rätti alas, eikuin kavuta tuolilta alas ja taas noustava ylös. Ensiksi ikkuna ei meinannut aueta, ja sitten ei mennyt kiinni, potkasin karmiakin jo jalallani, ajattelin että voimat käsistä hävisivät tyystin. Katsoin tarkemmin, ikkunan lukon kieli oli pitkällään. Hyvä etten potkinut kauaa, olis ihan varmasti osunut klasiin. Tuoli oli aina väärässä paikassa, verhojen laitossa isoäidin tangon nuppi irtosi jo ennenkuin ehdin edes sitä nostamaan ylös. Ei kuin taasen kipeillä koivillani alas, nuppi haettava jostakin rakosesta, eihän se paikalleen pudonnut, ei ei, kierrekseli ja lopulta pysähtyi kahden tuolin väliin. Lopulta sain kaiken paikalleen, tuumasin että huomenna ???? jatkan toisen huoneen ikkunan pesua.
Laskin noiden ikkunoiden pintoja, tuli uusi lukema, kun en muistanut työ-kuistinikkunoita, eli yhteensä pintoja on 72 KPL, JÄLJELLÄ ON 14 KPL. Tuosta voin vähentää neljä, jotka ovat pojan huoneen ikkunoita, se jäi syksyksi. ELIKKÄ SALDOKSI JÄÄ 10 PINTAA.
Vanhemman pojan huoneeseen pitäis tilata sälekaihdin, se pitää vähän paremmin auringon lämmön takanaan. Nyt kun heillä on pieni vauva mukana, kun tulevat seuraavaksi meille. Mutta tuon homman jätän miehelleni, tilaus + asennus, sitten vasta pesu. Mikähän kuukausi mahtaa olla kyseessä kun tuo toteutuu.