Näin tää aika rientää, minne se oikein menee ? Siihenkö että olen kankea, kipuileva, Alatisairas, niinkuin eräässä TV-sarjassa, laiska, sisu mennyt kaulaan,,,,hm hm mitä, onko se noista joku ??? Ei kait, lohdutan itseäni, kaikilla se aika rientää nopsaan, ainakin täällä blogissa olijat monet sitä sanovat.

Viikonloppu vierähti vanhemman poikamme perheen luona. Miehet rakentelivat / viimeistelivät talon teknistä tilaa, sekä autokatoksen kattoa. Siinä heillä oli puuhaa, pitkän päivän tekivät lauantaina, ja sunnuntaina jatkoivat. Minä sain olla hymytytön kanssa, leikittiin, juttelin, vastaavasti hän mennä kopotteli nelijaloin/kontaten pitkin uutta kotia. Välillä tuli mumman luo, ja kaulakorut, rannevitjat, korvikset käytiin läpi. Tosi kauniisti hän niitä tutki, mitä nyt parisen kertaa repi korvista. Silmälasit olivat TOSI MIELENKIINTOISIA mutta mummapa ei niitä antanut koskea. No mitä nyt muutaman kymmenen sormen, nenän, ottan jälkeä syntyi, mutta niistä päästiin pois, lasit pesemällä.

Toinen lapsenlapsemme tuli isänsä kanssa käymään. Kyllä nuppu ihmetteli, mitenkäs mumma nyt täällä voi olla, torstainahan me juuri nähtiin. 

Oli siinä pienemmällä serkuksella katsomista, kun pallo ym. leikkejä viriteltiin.

Tulimme sunnuntaina pois illan suussa.

Olen yrittänyt tehdä joulukortteja, olisiko kokonaista kolme valmiina. Hitaasti edistyvät !!!! Kiirus tulee sanon minä, jos tätä vauhtia menee syyskuukin.

Lähdempä pienelle lenkille, aurinko paistaa, alkaa olla jo pieni ruska, syksyn merkkejä. Mukava kävellä, koira saa lönksytellä vierelläni. Saapi sekin siinä vähän käpäliinsä liikettä. Muuten makaisi pihalla oven takana auringonpaisteessa lämpöisellä matolla tai tuvassa. Siitä on tullut jo vanha, vähän harmaata näkyvissä suun alapuolella, ei mikään parta, kun on tyttökoira .

Mankeloin lakanat ensin, no viimeinen tuolla pyörii, ja EI KUIN LENKILLE !!!!!