Tulin melko hiljan kotiin. Mentiin käymään Vaasaan, jossa yllätys, yllätys, näinkin molemmat lapsenlapseni.

Isäntä meni palaveriin, minä jäin  tyttöjen luokse. Vanhempi tytöistä oli tullut "hoitoon" hetkeksi, kun mamma oli mennyt parturiin, papalla oli kiireitä töissä. Neiti 1 v. oli ihmeissään kun menimme sisälle. Katse kertoi: Mitenkä mumma ja paappa tänne tulevat, onko heillä täälläkin joitakin tuttuja ???? Neiti ½ v. oli iloinen ja katseli isoilla tähtisilmillään, jaa, jaaha, no nyt tuli mumma ja paappa kattomaan minua. Siellä neidit lekottelivat varapetillä, joka oli sitä varten jos vaikka mummaa alkais kesken nukuttamaan. ÄÄÄÄh älkää unta nähkö, eihän mua noin tärkeässä tilanteessa nukuta. Siellä molemmat kaverukset olivat onnellisen näköisiä, molemmilla loistivat tähtisilmät, ja hymykin oli herkässä, kun sai oikein kääntää itseään molempiin suuntiin, tätä teki NEITI ½V. ja NEITI 1V. istui makasi molemmin päin, oli tulossa laidan yli monta kertaa. NEITI 1 V ei tykännyt kun hänet nostettiin pois petiltä, pantiin valot sammuksiin ja ovi kiinni. ItkuItku kurjuuden kurjuus kun juuri keksin niiiiiiin hienon leikkipaikan. Onneksi kurjaolo meni nopeesti pois. Kotiin lähtö ei ollut ollenkaan mukavaa. Minä jäin vielä NEITI ½ V sekä  hänen äitinsä seuraksi, kunnes isäntä soittaisi palaverin loppuneen. Pikainen käynti, isäntä töihin yöksi. Minä kotiin, odotettu onnellinen vastaanotto. Ikäänkuin olisin ollut ainakin viikon pois. Kyllä piti silitellä ja taputella oikeaa sekä vasenta kylkeä.  Kattelin tuossa pikaisesti Suuri Käsityölehden, joka tuli juuri ennen kun lähdimme. KIERRESUKAT, ne aion tehdä seuraavaksi. Ohjeenkin luin ja tuntui helpolta, ainakin tänään.?!!