Niin mua lähdettiin  osastolle. Matka ei ollut pitkä, monta käännöstä oli ja ahtaita paikkoja. Viimeinen oltiin huoneeni ovella, vaihto toiseen sänkyyn piti tapahtua käytävällä, koska huoneessa ei yksinkertaisesti mahtunut menemään !!!!!

Kun olin omassa sängyssä pyysin tuomaan nopsaan kaarimaljan !!!!!!! siinä pahoinvoinnin keskellä, mietin: tuokaa SE JA HETI !!!!!No tulihan se ja samantien se täyttyikin, uutta maljaa,,,,,,,,,,,,,,,kipu oli päässäni sietämäton. Sain samalla kipu-sekä pahoinvointipiikit. Rauhottuhan se tilanne ja nukahdin. Usein hoitajat tulivat katsomaan vointiani.

Pääasiassa join jonkin verran ja nukuin.

Seuraavana päivänä, hoitaja ehdotti suihkuun menoa hänen avustuksellaan. Varovasti mentiin, suihku oli käytävällä, mutta hyvin päästiin perille. Oli IHANAA  olla suihkussa, hiuksetkin hoitaja pesi. Sitä ihmettelin että haavan sai kastella.

Takaisin sänkyyn tullessani, olo oli todella heikko, mutta ihana olo tuosta suihkusta.

Päivät menivät yrittäen syödä, mutta ei siitä mitään tullut. Mustikka keittoa sain syödyksi sekä viiliä.
Elettiin voisko sanoa Suomen hellelukemia. Minua ei se pahemmin kiusannut, sain nukkua ikkunan vieressä ja tuuletin oli toisella puolella. Kuitenkin olin hämärän rajamailla, välillä heräten johonkin toimenpiteeseen.

Aika ei tullut pitkäksi vaikka niin olisi luullut. Kävelyä piti opetella rollaattorin avulla käytävällä tasapainon takia. Ei sitä kovin paljon jaksanut, jalkoja ja käsiä liikuttelin sängyssä, veritulpan ehkäisemiseksi. Ruoka ei vain maittanut, ehdottivat jopa jäätelä, yritin sitäkin, eipä maihttanut.

Leikkaava lääkäri kävi katsomassa minua muutaman kerran, oli kiva huomata että hän piti potilastaan huolta vielä leikkaussalin ulkopuolella...............jatkuu......!!!!!!!