Lähdin tuossa 19 paikkeilla naapuriin kylään. Oli tosi mukava rupatella. Ei olla oltu toisemme luona pitkään pitkään aikaan kylässä. Monet kerrat on kyllä nähty, yleensä niin että kaverini on lenkillä koiransa kanssa ja kulkee meidän talon ohitti. Siten olemme monta kertaa olleet toistemme kanssa tekemisissä. Mutta se on aivan eri asia kuin kyläillä.

On se kumma kun ennen muinoin pipahdettiin naapureille kylään tuon tuosta. Ollaanko nyt niin mukamas KIIREITÄ, ettei noin yksinkertainen asia meiltä enää onnistu. Vaikka on tuhat ja yksi vempaita keksitty naisen avuksi, silti tuntuu, missä välissä tekee tuon homman, sitten olis tuollakin jotakin tekemistä, sitten, sitten......ja sitä pisaa, sitten yhtämittää. Eipä taida nuo työt tulla yhtään perään vaikka hetkeksi lähtis kotoa pois. Eipä saanut minunkaan työni mua kiinni, kun niitä ei näkynyt naapurissa. Vai onko mun auto ikäänkuin Ritariässän auto, että SININEN VIIVAAAAAAAA, ja niin olen tiellä tietämättömissä. EI TAKUULLA!!! Kait sitä itse järjestää ne hommat, tai laiskuus iskee kun pitäis vaihtaa koto vaatteet vähän parempiin renttuihin.???????

KYLLÄ MINÄ AINAKIN SAAN OSOITTAA OMAA NAPAANI JA JALKOIHINI, MIKSETTE ALA KLAPSIMAAN VÄHÄN USEIMMIN NAAPUREIHIN KYLÄILEMÄÄN. Kuinka tämäkin ilta osoitti että sai virkistyä, ja toivotaan että myös mun ystäväni olisi kokenut samoin.

Nyt tämä yökuhkina hiippailee omaan punkkaansa, toivottavasti toi ukko-kulta ei herää Tukittu