Monet ovat olleet Leimailutaivas- tapahtumassa. Pikkasen oon kateellinen niille jotka sinne pääsivät. Minä en uskalla omalla autolla lähteä ajamaan niin pitkää matkaa ja varsinkin siellä perillä, IIIIIIIIIK. Pitäisi jonkun kyydillä mennä ja päästä myös kotiin. Ajattelin, mitenkä jaksaisin siellä koko päivän seistä tai kävellä, hm hm ei taitais tulla näillä jaloilla mitään. Jotenka paras oli että jäin kotiin. Mutta teitä kaikkia ajattelin, varmasti ihana tapahtuma ?

Päivällä lähdin taas lenkille Oonan kanssa. Lunta alkoi tulla hiljakseen, takaisin päin tulin lumi oli muuttunut vähän jäiseksi, joka jopa sattui kun osui suoraan kasvoihin. Kävelin hissukseen ja kokeilin raipastakin kävelyä, pysähtyilin vähän väliä, ja koira aina odotti minua. On se vaan jännä luontokappale, kun ei jätä emääntäänsä "pulaan". Lähti taasen kävelemään kun näki että minä aion jatkaa matkaani. Niin tuli lenkki tehtyä, suihkussa käytyä, ja kahvin kanssa syötyä Runebergin torttu. Hm olipas hyvää, olivat itse tehtyjä, ei minun vaan jonkun muun tekemä. Mieheni sisko kävi katsomassa Novita-lehtiä, kun sillä poltti kovasti langat jotka annoin hänelle, pitäis tehdä jotakin niistä. Hän sitten toi meille nuo herkut.

Kokeilin tehdä ns. Vintage-tyyppisiä kortteja. Mulla on muutamia tosi tosi vanhoja kirjoja ( v. 1860 luv.) oli tämä mitä käytin kortissa. Leimat olivat: Paperbagstudion sekä Crafty Individuals .Leimasinmusteena DistresInk, papereina Wassail merkkistä, toisessa ei ollut nimeä.

Tähän tein kirjanpaperista Martha Stewart leikkurilla perhoset. Ei vain uskois että paperi on kestänyt 1860 luvulta asti.

Tässä näkee että paperi on kellastunut reunoista,  teksti on vanhaa suomea, kirjaimet samoin. Ruusejan kera olevat kukkaset tein Embossing jauheella + kuumailmapuhallinta käytin myös. Varsinainen onnitteluteksti ei näy oikein hyvin, vuoden vanhempi kaksi viisaampi. Tavallaan hukkuu tuohon vanhaan paperiin. DistreesInksiä käytin tuossa leimakuvan reunoissa. Ihan oli kiva kokeilla, ja minusta melko mukavasti onnistuin. Oli se vähän sääli alkaa repelemään noin vanhaa kirjaa, mutta kyllä niitä vielä jäi muistoksi kotoani, enkä kaikkia kortteihin meinaa tuhlata