Tänään/eilen isäntä otti laatat puuhellan kannen ympäriltä pois. Kyllä siitäkin vain pölyä lähti, vaikka alue ei häävisen suuri ole. Kuvassa montut missä oli ennen tiilijä, villaa, ja vanhat laatat.
Seinälaatat lähtevät myöskin pois, kunhan se aika koittaa.
Askartelussa näyttää olevan surukorttien aika. Tuntuu siltä että nämä kaksi korttia menivät omaisille, joiden läheinen on menehtynyt tapaturmaisesti, ja toinen joiden tytär nukkui pois alle 40 vuotiaana sairauteen.
Kummassakin tapauksessa, piti kysellä Taivaan Isältä MIKSI MIKSI ??? . Mutta kysymyksiin ei taida koskaan tulla tässä elämässä vastausta, tai miksi ei tulisi ?? niinkin voi ajatella. Ikävä on, kaipaus, suru, sen on käytävä joka askeleella läpi. Missään kohti ei voi hypätä yli tai olla astumati sitä askelta. Päivä vain ja hetki kerrallaan... sanotaan laulussa, joka lohduttaa!
Tämän tein nuoren äidin omaisille. Ikävä, meidän rakas perheystävä/sukulainen.
Kukkakimppu heille, kun itse emme mene paikanpäälle. Halusin välittää heille tällä tavalla osanottokukat.
Kuinka totta on tämä värssy, uskon tuohon "ajatukseen".
Kävelin lenkkini, vaikka jalkaa/selkään otti hirmuusesti kipeetä, seisoskelin vähän väliä. Soittelen lääkärille, katsotaan saanko häntä puhelimen päähän, vai onko koko päivän leikkaussalissa.
Kivoja leimasimia tuli Quixoticpaperiesta:
Tämän tilasin ajatellen joulua ! :=)
SÖPÖ !!!!!
IHANA !!!
Kommentit