Eilisen lenkin jälkeen oikea koipeliini oli aivan turtana. Venyttelin sitä sängyssä, laittaen nauhan jalkapohjan alle, saan paremman otteen, venytykset tulevat parhaiten näin. Jossakin vaiheessa Cool silmille kävi näin, siis simmut ummistuivat. Heräsin klo 00.30, lukulamppu paloi täysillä, sängyn jalkopää oli korkealla, ja minä pukeissa. Tajusin että olin nukahtanut. Kömmein ylös tänne työhuoneeseen sammuttelin koneet ja valot, kävin pesulla, sieltä suorinta tietä sänkyyn. No eihän siitä nukkumisesta tullut yhtikäsmitään. Uni mukamas oli, oli pakko otta unilääkkeen. Vieläkin pyörein sängyssä, n. 2,30 alkoi pihalta kuulua auton ääntä, oven läpsäystä ja kirkkaita tyttöjen ääniä.

Tietenkin meidän VAHTIKOIRA heti haukkumaan. Meni ulko-ovella katsomaan ja yhäti haukkui. En jaksanut mennä katsomaan mikä siellä oli, ajattelin jospa toi vahtihurtta hoitaa hommat, jos joku meinaa tulla sisälle. NO SEHÄN OTTAIS KAIKKI AVOSYLIN VASTAAN JA ANTAIS VIELÄ ISOLLA KIELELLÄÄN LÄMPÖISEN PUSUN KOKO NAAMALLE, HÄNTÄ KLAPUUTTAIS EDESTAKAISIN.

Lopuksi Oona lakkas haukkumasta, ja vihdoin minäkin nukahdin. Aamulla n. 9,00 heräsin ja jälleen SÖÖÖR MIGREEN oli päässäni. Nousin vessaan ja samalla tabun suuhuni, menin sänkyyni ja hieroskelin rauhallisesti otsaani ja ohimoa. Onneksi se jyskytys hiukan hiljeni, minä nukahdin toviksi.

Näin on mennyt tää  sunnuntai oikeastaan ei mitään -tehtävän jutussa.Korttiakin yritin väsätä, (50v.) jotenkin olen sen saanut vähän aloitetuksi, eiköhän se siitä tuu valmiiksi.

Meillä on ollut aurinkoinen ilma, mutta iltaa kohden alkoi tuulla pohjoisesta ja heti oli paljon kylmempää, piti panna toi ikkunakin kiinni, kun mukamas alkoi paleltaa käsivarsia.