Sitä ollaan menossa kovaa vauhtia kevättä kohden. Lumet ovat tippuneet puista, osaksi katoiltakin. Eilen illalla täällä tuvassa tuntui kuin olisi ollut maajäristys, kun lunta tuli kovalla jyminällä katolta useaan otteeseen. Sai olla turvallisella mielellä, kun tiesi ettei se ole maajäristystä.

Tosi surullista nuo maajäristykset mitkä  ovat tässä lähiaikoina olleet. Tosi paljon on aiheuttanut vahinkoa, ja satoja on kuollut. Se on kaikkein surullisinta  kun menettää perheenjäseniä, jotkut ovat menettäneet kaikki perheestään. Kuinka surullista on katsella telkasta heidän olojaan niissä kaaottisissa oloissa. Eivät uskalla mennä sisälle nukkumaan, kun pelkäävät jälkijäristyksiä. Nukkuvat mielummin kaduilla ulkona. Lehdestä luin, että  vielä  on ihmisiä jotka ovat alkaneet ryöstelemään toisten tavaroita.

Kyllä saa olla kiitollinen kun saan asua Suomessa. Vaikeuksia on myös täällä, mutta toistaiseksi missä minä asun on turvallista, eikä tarvitse peljätä kotonaan.

Kevättä  rinnassa, tänään tuli Ge-Hobbysta Magnolian kesäinen maisema leimasin.

  

Vois tehdä jostakin uudesta leimasimesta jonkun kortin. Sen jälkeen pitäisi käydä Oonan kanssa lenkillä. Siinä Oona katselee mua kuin ajattelisi: Mitä minussa kuvaamista on ??? Se ei nimittäin pidä ollenkaan kamerasta, kääntää päänsä pois, eikä katso suoraan kameraan. Tätäkin kuvatessa piti kamera olla valmiina, heti kun se vähänkin katsoo mua, NAPS kuva oli otettu !!!!