Kiitos teille kaikille jotka olette antanut kommentteja, se kummasti aina piristää. Kiitos myös kaikille jotka käytte lukemassa blogiani. Mulla on muistissa käyntimäärä edellisestä kirjoituksesta, pieni laskutoimitus, ja siinä se on lukijoiden määrät. KAIKILLE TEILLE HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ.

Päivällä olin koiran kanssa lenkillä. Taas toi mun selkä + koipi vihottelee mulle. Piti kokeilla sellaista rauhallista kävelyä. Oli  todella kaunis ilma, eikä yhtään tuulenut. Koirakin oli tosi onnellinen kun sai juoksennella ja haistella hajuja. Kotiin päin kun tulimme, yhdessä tien mutkassa se pysähtyi, KATSELI meille päin, PYSÄHTYI hyvin terävänä, seiso kuin sotilas asennossa. Meni hetken matkaa, siitä jo näkyi meidän kotiin, mutta oli n. 400 m vielä matkaa, ASENTO, KUUNTELU, ASENTO..............ja niin pian se otti oikein kunnon SPURTIN. Niin se meni mustana nuolena....................no siellähän odotti pikkukoiruli, (charles spanieli) Voi kuinka hauskaa niillä oli molemmilla. Meidän Oona vaan oli niin kares, sen piti tunkea ittensä joka ihmisen väliin, jos pikku koiruli oli siellä. Pikkukoiruli pääsi tupahan, ja meidän Oona sai lähteä moottorikelkan seurantaa, eli juoksi siinä rinnalla. Kyllä Oonalla on ollut lenkkiä tälle päivälle. Tuossahan se lötköttelee koivet (etu & taka) pitkänä. Kyllä huomaa kun uni on maittanut sitä jo heti seitsemän jälkeen.

Minä innostuin taas värittelemään, mutta toi kudinkin innostaa. Äsken kävin kattomassa uutisia, ajattelin jäädä sille tielle kutomaan sukkaa. Mutta piipahdan vielä hetken ja kerron teille päivän kuulumisia.