Pian tuleva pääsiäinen tuo mieleeni ihania muistoja. Nimittäin päivä 10. tuo mieleeni meidän esikoisemme syntymä. Se oli silloin 1. pääsiäispäivä. Tuo hartaasti odotettu pieni mustapäinen poika, tuli ja teki meistä kahdesta perheen. Nyt hänellä on myös perhe, suloinen tummatukkainen tyttö, joka taas teki meidät mummaksi ja paapaksi. Näin se elämän kulku menee. Muistan hyvin tuon päivän kun poikamme syntyi vaikka siitä on 32 v. Kuka äiti ei sitä muistaisi ?  Synnytys oli nopea, kotoa lähdimme  klo. 06.15 aamusta, ja mustahiuksinen vesseli oli maailmassa 06.50. Vauhdilla tultiin maailmaan, joka tietysti ihmetytti minua ja kätilöitä. Ensiksi olivat vihaisia kun äkkiä tulin laitokselle, kun synnytys oli alkanut klo. 04.00, sitä vain meinasivat, NE ENSISYNNYTTÄJÄT, tunkeamassa tänne heti kun vähäsen nipistelee vatsaa. Mutta KYLLÄ ÄÄNI MUUTTUI KELLOSSA, KUN TAJUSIVAT MIKÄ ON TILANNE. Eivät enää tiuskineet, olleet vihaisia, VAAN OIKEIN TEITITTELIVÄT MINUA. YllättynytNauru. Siitäs saivat, ei kaikki mene sillätavalla mitä kirjassa lukee. Onneksi kaikki päättyi hyvin.  No eihän sitä sukukaan voineet käsittää kun isäntä ilmoitti, että meille on poika syntynyt. Kavereiden kanssa oltiin huutokaupassa edellisenä päivänä, parit vieraat kävivät lauant. ja minä itse klo 24.00 tiskasin ja putsasin keittiön puhtaaksi kahvittelun jäljiltä.

Tällaisia muistoja tässä muistelen, aurinko paistaa ja kevättä kohden ollaan menossa.