Täällä sitä on odoteltu koko loppuviikko uutta tulokasta pojan perheelle. Puhelinta olen kantanut uskollisesti mukanani. YO-sekä valmistujaisjuhlissakin oli känny mukana, eikä ollut äännettömällä. Ajattelin siellä kuitenkin olevan sen verran meteliä, että yksi puhelin soitto ei haittaa. No eipä se kuitenkaan soinut.
Päivällä juotiin päiväkahvit mökillä, meinas olla kylmä, lämmitys siellä on, mutten sentään sitä päälle pannut. Hain vain villatakin itselleni. Jäin sinne vielä hetkeksi virkkaamaan punaista pontsoa. Pitäisi viedä uusi kerä, kun lankaa on melkein loppunut. Onneksi tää matka ei oo pitkä, yhtä lyhyt kuin : Tuumasta toimeen.
Kylmältä tuntuu nytkin ilma, tuleekohan pakkanen?? Täytynee kantaa verenpisara sisälle ja peitellä isossa ruukussa olevat verenpisarat. Että tälläistäköhän tää kesä on ??!!!
Lankanauhasta tehty huivi on viittä vaille valmis. Pian saatte nähdä sen kuvasta....niin mikähän se pian on??
Korteista pitää muistaa ottaa kuvat, laitoin ne jo laatikkoon, mutta vielä ehdin korjata asian.

Tällä hetkellä meidän ainut lastenlapsi.
Maailman suloisin tyttö. Mumman ja paapan rakas. Tässä pikku neiti kääntyi vatsalta selälleen, että
hupsis hei!!! Ihmettelee kun minä makasin siinä lattialla, kun hän kääntyi, niin oltiin heti nenätysten.

Pitää se mummakin vain nuortua ja notkistaa polviansa lattialla.
Ei malta istua millään tuolilla kun tyttö on lattialla, niin helposti (mukas, ainakin omasta mielestäni)
vain sitä menee itsekin sinne alas.
Vein hänelle hiuksiin pieniä nipsua, kyllä tuolla päälaella näkyy yksi, ja pysyikin hyvin hiuksissa.
On sitä hiusta aika paljon ja pitkiäkin on joukossa, tosin ovat vaaleentuneet syntymähiuksista.