Huomenna menen naapuri-ystävän hautajaisiin. Hän oli minua neljä vuotta nuorempi, mutta

ankara sairaus iski häneen, hiipi hiljaa mutta löysi paikat mihinkä tunkee itsensä. Sairaus miksi menit

häneen näin nuorena, MIKSI?? Miksi sairaus runtelit, kulutit kaiken elinvoiman ? MIKSI??

Näitä ajatuksia mietin, kuuntelen, saisinko vastausta? EI TULE VASTAUSTA, EI !!!

Löysin tälläisen AJATELMAN, vai miksi tätä voisi sanoa, mutta ovat hyviä lauseita. Kunpa voisin joskus käyttää näitä arkisessa elämässä, naapureiden, ystävien, monen ja monen muun kanssa:

Jos kuolet ennen minua, kysy

voisitko ottaa ystävän mukaas

Jos elät satavuotiaaksi,

haluan elää päivää vaille satavuotiaaksi,

Jotta en joutuisi koskaan elämään

ilman sinua.

ystävyys on kuin oikea terveys;

sen arvon ymmärtää vasta kun

sen menettää.

Todellinen ystävä kulkee rinnallasi,

kun muu maailma tulee vastaasi

Tuet minua ja minä tuen sinua ja kaikki on hyvin

Älä kulje edelläni,

en ehkä seuraa.

Älä kulje takanani,

En ehkä ohjaa oikeaan.

Kulje rinnallani ja

ole ystäväni.

Kaikki kuulevat

mitä sanot.

Ystävät kuuntelevat

mitä sanot.

Parhaat ystävät

kuuntelevat

mitä et sano.

Ystävä tunnistaa sydämesi laulun,

ja laulaa sitä sinulle

kun olet unohtanut sen sanat.;

Elämässämme me kaikki

kuljemme eri polkuja.

Huolimatta siitä mihin menemme

otamme hiukan toisistamme

mukaamme.;

Ystävät ovat Jumalan keino

pitää huolta meistä

Muukalaiset ovat vain ystäviä,

jotka vain odottavat sattumaa.

Ystävät ovat herkkupaloja

elämän salaattikulhossa.

elämän salaattikulhossa.